maanantai 16. toukokuuta 2016

Horros


Moi. Muistatko minut?




Oon muutaman kerran tässä about puolen vuoden aikana meinannut julkaista sellaisen hei kukkuu olen elossa- tyylisen postauksen. Oon aloittanut kirjoittamaan, loruillut jotakin ja päivitellyt työssäkäyvän opiskelijan kiireen täyttämää elämää. Kertonut stressaavani rästiin jääneistä kouluhommista, ja toisaalta myös fiilistellyt uutta upeassa miljöössä olevaa duunipaikkaa. Kärsinyt motivaatio-ongelmista koulun kanssa, odotellut innoissani muuttoa uuteen asuntoon ja yrittänyt epätoivoisesti löytää edes hiukan vapaa-aikaa työn ja koulun täyteisille päiville, viikoille, kuukausille.





 Edellisestä postauksesta on kulunut aikaa reipas seitsemän kuukautta. Hullua. Suurinpiirtein kaikki on ehtinyt siinä ajassa muuttua. Hyvä että itsekään pysyin perässä. Lopulta asiat olivat kääntyneet niin monta kertaa päälaelleen, että uuden postauksen aloittaminenkin tuntui mahdottomalta. Mietin aika ajoin myös omaa blogiminääni, ja teki mieli painaa jokaisen vanhan postauksen kohdalla deleteä. Homma ei jotenkin tuntunut enää omalta.







Sormusimittarenkaat = mittarenkaat, joilla voidaan määrittää valmistettavan sormuksen koko. 37 messinkirinkulaa, jotka yksitellen sahataan, taotaan pyöreäksi, juotetaan, viilataan, hiotaan ja kiillotetaan. Jokaiseen rinkulaan viilataan taso, johon lyödään numeropunsseleita ja vasaraa käyttämällä sormusaihion koko. Sitten jokaiseen renkaaseen juotetaan kiinni pienemmät lenkit (jotka on ensin tehty ja sahattu yksitellen). Lopuksi tehdään vielä yksi isompi lenkki, mihin kaikki renkaat pujotetaan kokojärjestyksessä. Tähän isoimpaan lenkkiin tehdään ja juotetaan myös nimilaatta, jotta oman setin erottaa muiden mittarenkaista.
 



Kun syksyllä saimme tehtäväksi valmistaa yhden jakson aikana viisi korua, innostuin ja luonnostelin reilusti erilaisia korumalleja. No sehän meni hienosti, eli kuten arvata saattaa - ei ihan niin kuin strömssössä. Ajankäyttö ja sen hallinta tuntuu olevan edelleen yksi heikkouksistani. Joululoman lähestyessä alkoi olla yhä selvempää, että valmista ei tule deadlineen mennessä. Tosin, eipä siinä vaiheessa ollut motivaatiotakaan näkynyt hetkeen. Jonkin aikaa mietin, että pistän koko pakkopullalta tuntuneen koulun tauolle ja keskityn vain palkkatöiden tekemiseen. Tuntui hiukan surulliselta, että huomasin nauttivani asiakaspalvelutyön tekemisestä enemmän kuin koruhommista. Kun muut istuivat illat pitkät pajalla tahkoten valmiiksi koruprojekteja, meikä juoksenteli liikekeskuksen neljässä eri kerroksessa kuunnellen kellon tikitystä. Syksyn summaavassa kurssin loppukritiikissä katselin hämilläni kesken jääneitä korujani. Tiesin, että näin tämä ei voi jatkua.











Kevään mittaan tasapaino työn, koulun ja vapaa-ajan välille alkoi löytyä. Koitin olla haalimatta liikaa työtunteja ja keskittyä tekemään kesken jääneet korut valmiiksi, samalla koittaen selvitä kevään muista koulutehtävistä. Viilasin ja juotin. Juotin ja viilasin. Pakotin itseni viimeistelemään pakollisen harjoitustyön, puolen vuoden helvetin nimeltä sormusmittarenkaat. Kasasin muutaman kuukauden laatikossa lojuneen hiuskoruntekeleen ja tein valuun menevät vahamallit valmiiksi.



 Lilith, hiuskoru, hopeoitu kuparilevy, hopeaketju


 Ne pirun mittarenkaat, messinki


 Taottu sormus, hopeaa 925, harjoitustyö




 Dystopia, sormus, hopeaa 925


 Dystopia 2.0, jatkokehitetty versio, hopeaa 925



Otin askeleen kohti omaa pajaa ja shoppasin ensimmäiset omat jalometallityökalut. Laatikosta löytyy nyt parit viilat ja sahat ja pelit ja pensselit. Viimein pystyy jotain pieniä korujuttuja tekemään kotonakin. Ja Rhinonkin sai kotikoneelle kolmeksi kuukaudeksi koekäyttöön, niin onpa ainakin tekemistä sateisten päivien varalle. Ajattelin pikku kesäprojektina tehdä uudestaan Heart Shaped Box- mallinnuksen, jotta tuotteen saisi ihan käsin kosketeltavaksi 3D-tulosteeksi tms. Vanha mallinnus sisälsi niin paljon ensikertalaisen tekemiä virheitä, että sen tulostaminen ei ole mahdollista.





Vitriini/korudisplay -hahmomalli. Väsätty laserleikatusta lastulevystä ja ikean lasilyhdyistä. Display-osassa valkoista keinonahkaa ja muovailumassasta muotoiltu käsi.



On muuten neljän vuoden tutkinnosta kaksi vuotta käytynä. Jo puolessavälissä, huhuh!! Jatko pitää sisällään mm. oman tuotemerkin rakennusta, uusien korunvalmistustekniikoiden omaksumista ja vanhan kertausta. Suunnitelmissa olisi ainakin tehdä syksyn myyjäisiä varten akryyliriipuksia ja -korviksia. Nyt viimeistelemään pari kirjoiteltavaa raporttia ja sitten vaan palautumista kiireisestä keväästä, vähän leffojen parissa pyörimistä ja ihan sitä lomaakin. Kesä♥



Fly, birdy. Riipus, hopeaa 925


For mum. Nappikorvikset, hopeaa 925 ja onyx-kivet.



Eräs opettajani vertasi minua tukossa olevaan kermanpursotuspussiin. Sellaiseen, mitä koitat hampaat irvessä puristaa, kuitenkaan saamatta mitään ulos. Sitten kun tukos lopulta irtoaa, kerma roiskuu holtittomasti ympäriinsä. Tämä siis, kun työpöydälläni oli kahden vuoden odottelun jälkeen ensimmäistä kertaa valmis koru. Ja eikä vain yksi, vaan kuusi.


  

8 kommenttia:

  1. Upea hiuskoru. Näin sitä vaan horroksesta heräillään auringon alkaessa porottamaan, itselläni taas taitaa blogi hiljetä lämpötilan nousun myötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta! Heh, no mutta aina niitä hiljaisempia kausia tulee, itse kullekin:) Ja enemmän tulee just käytettyä instaa, on kuitenkin niin paljon kätevämpi käyttää. Koen tän blogeilun nykyisin jotenkin vaivaalloisen aikaavieväksi.

      Poista
  2. Hitsit miten mahtava hiuskoru. Tykästyin kympillä :-D

    VastaaPoista
  3. Upea hiuskoru - ja muutkin korut!

    VastaaPoista
  4. Aivan huikea kallo-koru! Tekisi mieli hankkia, vaikka en itse edes käytä koruja. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja hauska kuulla!:D Hiuskoruja voisi kyllä näkyä katukuvassa enemmänkin, vähän vaihtelua perus sormuksille ja kaulakoruille:)

      Poista